Tunnen kyllä kasvavaa syyllisyyttä kirjoittelun laiminlyönnistä. Mutta kuten sanottua, olen ollut ja olen tällä hetkellä edelleen hirveän kiireinen ja tärkeä ihminen. Esittelen huomenna gradun tutkimussuunnitelman, jota minulla ei vielä ole. APUA! Että alkaa pikkuhiljaa jo ahdistamaan.

Työt vei kyllä mehut niin paljon pahemmin kuin mitä olisin voinut odottaa. Ajattelin, että lukisin tenttiin ja pikkuhiljaa väsäilisin tutkimussuunnitelmaa. Katin kontit. Olin niin väsynyt viime viikolla joka päivä, että hyvä kun jaksoin iltayhdeksään tai -kymmeneen pysyä hereillä. Ja aika siinä välillä kun tulin töistä ja menin nukkumaan, kului seuraavan päivän töiden valmisteluun ja kuluneen päivän arviointiin (jos tekee töitä kellon ympäri, niin ei tuntipalkasta tule kokonaisuudessaan kovin häävi). Väsytti niin, että siristelin silmiäni lähes aamusta iltaan. Eikä työ edes ollut tosiasiallisesti rankkaa.

Paino on sentään pysytellyt suhteellisen vakiintuneissa lukemissa. Liikkunut en ole, kuten edellä mainitusta saattaa päätellä. Mutta toisaalta, pakkanen on huidellut sellaisissa lukemissa, ettei väsyneenä tee edes mieli ajatella ulos lähtöä. Mutta tekosyitä ne on kaikki. Mutta nyt en jaksa. Lupaan, että ensi viikolla helpottaa.

Olen syönyt kasvisruokaa tahattomasti jo monta päivää. Ihan hauska huomata tällainen pikkuseikka. Ei valittamista siinä.

Palaamme, iloisia ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille toitottaa Sontsis