Olen vellonut kauheassa itseinhossa koko päivän, positiivisena puolena sanottakoon nyt se, että suurin osa tuosta tuskallisesta itsevihasta ei johtunut suinkaan suunnattomasta määrästä läskiä. Muutos on siis jo alkanut. Kun ei voi enää olla onneton läskien takia (mitä minä kyllä voin ihan rehellisesti vielä olla), löytyy aina joku muukin syy. Olen vaan tuntenut itseni uskomattoman huonoksi ihmiseksi. Olen tosi surkea kodinpitäjä, tosi laiska opiskelija, saamaton ystävä ja mitä kaikkea vielä. Kaiken päälle siis vielä kaamea läski.

Ja takaraivossa tykyttää tuo erään ulkomaisen lääkärilehden armoton artikkeli pysyvän laihtumisen tilastollisesta todennäköisyydestä. Olen tiruttanut muutamatkin kyyneleet jo tämän asian suhteen. Koko homma vaikuttaa niin järjettömältä tuollaista taustaa vasten.  Miten ihmeessä minä voisin onnistua?

Mutta ei homma itkemällä parane. Jumpassa käynti ja terveellinen ruokailu jatkukoon, tapahtui mitä tapahtui.

Tänä iltana aion olla itselleni armollinen, käydä pitkässä kuumassa suihkussa, rentoutua teekupin ääressä ja mennä aikaisin nukkumaan. Kyllä tästä vielä noustaan. Kai.