Heipsan,
täällä nuhainen Sontsis. Joka paikkaa kolottaa, nokka vuotaa, huulet kuivaa, yskittää, päätä jomottaa... kaikkihan tämän tietää.

Tauti on tehnyt tuloaan jo viime viikon puolesta välistä. Kävin silti viime viikolla vielä juoksentelemassa, mutta en usko, että sekään olisi estänyt tätä, vaikka juoksut olisi jättänytkin välistä.

Tämä vuosi on kyllä mennyt yhden jos toisenkin selityksen parissa noin ihan fysiikankin osalta. Alkuvuodesta sairastin pitkään yskää, kun parannuin siitä, teloin jalkani todella pahasti. Siinä ne minun liikuntaharrastukset.

Motivaatio on alkuhuuman jälkeen vähän kadonnut. Onnistuneita asioita voin silti tässä listata:

1. olen hankkinut salikortin ja käyttänyt sitä
2. olen ottanut ihan oikeita juoksuaskelia
3. kiloja on lähtenyt neljä
4. olen onnistunut kieltäytymään sosiaalisesta herkuttelusta, jos minun ei ole todella tehnyt mieli syödä sitä, mitä on tarjolla
5. olen ostanut uudet housut

V*tus on kyllä silti käynyt yläkäyrällä aina välillä. Työelämä tuppaa edelleen kuormittamaan niin paljon, että välillä kaikki energia menee siihen, että siellä selviää päivästä toiseen. Ja mietin, että miten ihmeessä sitä jaksaa käydä töissä, siivota, laittaa ruokaa, pitää kynnet ja kasvot hehkeinä, urheilla, sivistää itseään... ja ennen kaikkea missä välissä ihmisen on tarkoitus levätä?