Opinnäytetyö ei kylläkään tullut vielä valmiiksi. Vietin silti kolme antoisaa päivää taistellen työn tekemistä vastaan. Tiedättehän, kun on pakko alkaa tekemään jotakin, mistä ei oikein ole täysin varma, niin alkaa huomata, että pitäis pyykkiä pestä, tiskata, imuroida, käydä tarkistamassa sähköpostit, soittaa kaverille, jolle ei oikeastaan koskaan soita... kaikkea sellaista tähdellistä asiaa.

Mutta teinhän tuota onneksi töitäkin. Yleensä sain niskalenkin itsestäni vasta illan jo hämärtyessä, joten tein töitä sitten pääasiassa iltaisin ja yöllä. Iltaan asti onnistuin keksimään kaikkia tekosyitä. Ensi viikolla opinnäyte jo valmistuu, tämä viivästys nyt oikeastaan johtuu vain parin kirjan puutteesta.

Päätin, että nyt viikonloppuna pidän vapaata siitä opparin kirjoittamisesta, ja keskityn muihin töihini. Minulla on yksi isotöinen tilausompelu, joka pitää saada kuun loppuun mennessä valmiiksi. Ja kuten olen ehkä joskus kertonut, kirjoitan sivutyönäni eräälle oman alani neuvontasivustolle. Niihin kirjoitustöihin täytyy myös keskittyä nyt viikonloppuna.

Viikonlopun pitäisi sujua ilman ruokakatastrofeja, joten pudotustakin olisi maanantaille luvassa. Pidän kyllä huolen siitä, että niitä katastrofeja ei tule. Vaikka minulle on kyllä tulossa vieraitakin viihdytettäväksi yhtenä päivänä. Mutta olen ovela, ja tarjoilen vain hyvää ruokaa enkä herkkuja ollenkaan. Olen syönyt tällä viikolla (muistaakseni) todella hienosti, joten ei ole ollut mitään herkkutuskiakaan, eikä varmaan tulekaan. Jos mieli tekee herkkua, niin sitten voi syödä, mutta mitään mässäystä ei ole tulossa. Onneksi.

Kunhan päivällinen mahassa vähän laskeutuu, kiskon juoksutamineet niskaan ja lähden taas hitailemaan lenkkipolun varteen. Juoksen tän viikon lenkit nyt sen sykemittarin kanssa, ja vertailen, kuinka syke ja fiilikset vastaavat toisiaan. Tiistain lenkillä ei kyllä varsinaisesti voinut sanoa, että niillä olisi ollut kauheasti vastetta. Syke tuppasi nousta, vaikkei rasitusta tuntunut. Katsotaan nyt, kuinka tämä tästä lähtee kehittymään. Olen nyt lyhentänyt juostua aikaa ja matkaa hetkeksi, tunnustelen miten tuollainen säännöllistäkin säännöllisempi treenaaminen lähtisi sujumaan.

Keskiviikkona oli sykemittari jumpassa mukana. Koomista kyllä, ei mittari ottanut mitään lukemia. Epäilen, että se johtuu siitä, että kun jumpassa joutui paljon kumartelemaan ja venyttelemään ym. niin vyö ei jaksa lähettää singaalia rintojen läpi  (taas yksi syy lisää harkita toisen mallisia )  Harmittaa jossain määrin, sillä olisi ollut kiva saada vähän kulutuslukemiakin tuolta. Mutta minkäs teet. Kyllä se vähän naurattaakin.

Hauskaa viikonloppua kaikille!