Tuo plussaaminen herätti hieman ajatuksia, samoin Helkaneidin kysymys. Kyllä minulta on paljon kyselty, että olenko dieetillä, ja jos niin millaisella. Ulkomuoto on selvästi muuttunut, eikä sitä kukaan voi olla huomaamatta, vaikka kaikki ei sitä suoraan sanokaan. Olen ajatellut monesti asian kertomista ystävilleni, olen kyllä avoimesti kertoillut syömis- ja urheiluharrastuksistani ja -kommelluksista, joten kaikki tietävät uudet elintapani. Kenellekään en tosin ole sanonut, että laihdutan. Viikonloppuna sain ihania kehuja hoikistuneesta ulkomuodostani

Mutta jotenkin se on kauhean vaikeaa pyytää toisia ihmisiä tarjoamaan jotakin minulle sopivaa ruokaa. Eri asia olisi, jos minulla olisi joku ruoka-aineallergia tms. mutta kun ei ole, niin sosiaalinen mässäily jatkuu entisellään, tai ainakin minulta odotetaan sitä. Toisekseen, iso osa ystävistäni kärsii myös paino-ongelmista, joten se tuntuu suorastaan osoittelulta, jos alkaisin pyytämään että muutettaisiinko vähän nyt tätä ruokailua siksi aikaa kun minä olen täällä. Kaikki ei ole valmiita muutokseen. Ja takuulla ei jäisi huomaamatta, jos jättäisin jotain ruokia väliin.

Tosin, kenenkään tuttavani tai ystäväni ruokavalio ei ole läpeensä paha. Joten ehkä minun täytyy valita se tie, että syön vain sitä, minkä arvelen itselleni sopivaksi. Saan varautua siihen, että leukailua tulee ja yritystä painostaa minut syömään sekä tulkintoja siitä, että yritän saarnata tai osoitella. Vaikka en kyllä sanallakaan ole puuttunut, tai tule puuttumaan kenenkään ruokavalioihin. Omat valintani ovat omia valintojani. Joistakin kavereistani olen epävarma, että pystyvätkö he hyväksymään minut tällaisena “ruokavammaisena” ja iloitsevatko he puolestani, vai muuttuvatko kateellisiksi ja pisteliäiksi.

Kaikkea tarjottavaa ei ole pakko syödä, tiesin sen jo ennestään. Mutta nyt tässä vasta kokeelle joudutaan. Toinen hyvä keino on se, että pyydän, että saisinko minä kokata tänään ja tarjoilla isäntäväelle jotain tosi hyvää (ja kevyttä, hihhih ). Myös joillekin ystäville pystyn viemään omia eväitä, jugurttia, vihanneksia ja ruisleipää ym. Kaikkien kanssa se ei mitenkään toimi, mutta kaikkialla missä voin niin tätä linjaa aion nyt vetää.

Oikeastaan olen vähän surullinen, koska tiedän, että toisille on tärkeää, että minä rypisin siinä samassa tilanteessa, jossa ei voi eikä halua eikä viitsi tehdä mitään itselleen ja omalle ololleen. Ja nyt kun olen onnistunut jo pääsemään hyvään alkuun, se ei kaikkia miellytä. Tokikin tiedän, että millaista ja minkä arvoista se sellainen ystävyys on, mutta ei se poista sitä surua siitä, että havaitsee omissa ystävissään sellaisia piirteitä. Tietenkin täytyy muistaa, että iloitsen jokaisesta ihmisestä, joka iloitsee minun kanssani onnistumisistani!

Eli strategiani selvitä tulevista kesän sosiaalisen syömisen haasteista:

• Valikoin ruokani, eli parhaat päältä ja pahimmat jääköön tarjottimelle

• Omia eväitä sellaisissa paikoissa, joissa tiedän, että moinen ymmärretään

• Keksin itselleni ruokarajoitteen, jolla on pätevä perustella silloin kun syömisistäni tulee sanomista. Esim. rasvainen/mausteinen ruoka närästää, ja valkoinen leipä pierettää (mikä on ihan totta! ) ja sen vuoksi en kehtaa syödä

• Tarjoudun kokkaamaan isäntäväelle, silloin kun se on sopivaa

Jokaisen ympärillä on ihmisiä, joiden on vaikeaa tällaista ymmärtää. Ja heidänkin kanssa on vain tultava toimeen. Ja näin minä aion tehdä, kukaan ei saa minulta “potkuja” tämän asian vuoksi, ellei äidy sitten todella pahaksi.

Väsynyt Sontsis poistuu nyt suihkuun ja heittäytyy hyvän kirjan kanssa pitkälleen. Levollista yötä joka iikalle