Alan epäillä, onko tässä hommassa enää mitään järkee. Pari kiloa lähtee ihan hyvin, sitten alkaa pää pettää. Ja tässä sitä taas ollaan. Liki kaksi kiloa vetelin viime viikolla sitten sisään. Syöpöttelin ja juopottelin oikein antaumuksella koko viikon. Mitä järkeä enää?!

Olen ollut kaamean laihdutusdepiksen kourissa sunnuntaista asti. Olen pilannut kaiken. Parhaimmillaan paino oli jo 95,3. Nyt se on taas melkein 98 kiloa. Hitto vieköön. Onko edes mitään järkeä sanoa olevansa dieetillä…

En kestä mennä sinne lääkäriin haukuttavaksi. Aika on kolmen viikon kuluttua. Mutta toisaalta, jos vaaka näyttää siellä saman verran, niin sanon, että tässäpä tulos sun vähähiilarisesta! Pistää niin vihaksi.

Mä olen voivotellut monta iltaa että olen ihan kaamea läskiporsas. Miehen sain marinaan jo kyllästymään, eilen uhreina oli ystävät. Kävin eilen tanssillisessa jumpassa, ja olihan se ihan järkyttävää katsoa miten sitä hyllyy siellä ylös alas. Nolotti niin helvetisti että meinasin lähteä kesken pois. Tänään tein tunnin koirankävelytyslenkin, ja huomenna on sitten pace. Että liikuttua tulee tällä viikolla ainakin. Nyt on menossa tosi rankka kurinpalautus. Ei tämä kärsimykseltä tunnu nyt. Mutta hirveä hinku olisi vielä liikkua ja sillä rankasta itseäni. Ottaa niin satasella kaaliin!

Toisaalta, tein kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä, että syön mitä syön viime viikolla. Mutta silti se tuntuu jotenkin hallinnan menettämiseltä. Ruokaöverit tuli vedettyä joka ilta. Olisihan sitä voinut syödä tarjolla olevaa ruokaa, mutta övereitä ei olis ollu mikään pakko vetää ja siinä menin metsään. Viime viikon liikkumiset jäi yhteen jumppakertaan, jossa loukkasin pohkeeni ja kävelin kuin puujalkainen liki koko viikon.

Tämä viikko on kunnon kurinpalautus. Toivottavasti tulosta tulee!