Eilen kyllä graduahdistus nousi aivan uusiin sfääreihin. Tajusin harvinaisen selkeästi, kuinka vähän minulla on aikaa tuon typerän graduni kanssa ja kuinka se silti polkee paikallaan.

Tuosta huolimatta kävin eilen testaamassa uuden uimahallin. Oli luultavasti ensimmäisiä elämäni positiivisia uimahallikokemuksia. Uin kilometrin, eli noin 45 minuuttia. Eilinen päivä menikin ihan suhteellisen rennosti.

Istuskelin myös porealtaassa suoritukseni jälkeen. Ja nautin olostani.

Uimahalleissa sen kyllä juuri huomaa, miten erilaisia kehoja sitä onkaan. Ja kaikki ovat siellä sulassa sovussa keskenään. En kokenut pienintäkään ahdistusta kulkea siellä naisten puolella alasti ja uikkarissa. En hetkeäkään ajatellut, että jollakin voisi olla jotakin sanottavaa.

Ehkä aivan pienen ohikiitävän hetken tunsin arkuutta tai jotain, törmätessäni jumppaohjaajaani allasosastolla. Siinä hetkessä kyllä tunsin hieman noloutta armaan kroppani puolesta. Mutta työnsin sen syrjään ja pulskadin altaaseen.

Olen välillä melkoinen hygieniapervertikko. Siksi en ole kauheasti uimahalleissa käynyt. Mutta kyllä se uinti on varmasti monille tosi hyvä liikuntalaji, nivelet säästyy ja siinä on vastusta lopulta tosi helppo säädellä itse ihan sillä kuinka nopeaa vetää. Ja miksipä se ei olisi hyvä laji myös minulle. Ainakin tuollaisina päivinä, kun pitää vähän rennommin ottaa. Oli muuten opiskelijalle vielä melko edullistakin, kun hintoja vertailee.

Tänään bodybalanceen. Kunhan ensin graduuni putkahtaisi 15 uutta sivua. Noh, vaikkei putkahtaisi, niin menen silti. Jos jotakin olen oppinut, niin itsestään huolehtimisesta ei  saa tinkiä, vaikka miten on kiire ja ahdistus.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!