Huh ja puh. Pitäisi käydä ottamassa testijuoksu samaan juoksutapahtumaan tulevien kavereiden kanssa. Päästäisiin vähän samalle kartalle, että millä tasolla itse kukanenkin liikkuu.

Itse kannattaisin kyllä joka tapauksessa vaihtoehtoa, että jokainen juoksee sen kympin omaan tahtiin. Eikä kilpailla, paitsi tietenkin jos itse tuun ekana maaliin. Hmph, vitsi vitsi. Tympii sitten kaikkia tasapuolisesti, jos kukaan ei pääse omalle tasolleen ja joku joutuu juoksemaan itsensä puhki. Todennäköisesti itse olen tämä jälkimmäinen. Mutta ajattelin kyllä vähän peesata parempikuntoisia kavereita, se varmaan tuo vähän parannusta aikaan.

Jännittää ihan tolkuttomasti alkaa juosta porukassa. Ja sitten kun mua jännittää, ei juoksusta tule mitään. Saatan jopa jänistää. Eli pitäisi saada kakaistua ulos ennen syksyä, että miten olis jos juostais jokainen omillaan. Kaiketi se on kaikille muille selvä asia, ja itse olen ainoa joka tätä miettii. Vai olenkohan?

Paska, kun oikeasti alan jännittää tällasia juttuja. Onkohan mulla joku liikuntatrauma. No on tietenkin, mutta eikö siitä nyt olis jo aiheellista päästä yli... Mä olen aina ollut huono koulun liikuntatunneilla, kerhoissa ja kilpailuissa, mun notkeuteni on ollu henkistä lajia, ihan niin kuin Wagnerillakin (Viivi&Wagner). Ja olenhan mä saanut avokätisesti siitä myös palautetta, siis siitä, etten oikein tolla fyysisellä puolella pärjää.

Mutta noi koululiikuntatraumojen syyttely on ah, niin klassinen syy. Olla tekemättä mitään. En siis mietikään, että peruisin tapahtuman, pöh, pois se minusta. Pakko silti selvittää tää juttu ennen tapahtumaa, ettei mene oikeasti sisu kaulaan siellä.

Vaikka tietäisin kuinka, ettei kaverit sanois mitään vaikken osallistuis lainkaan tai kävelisin vaikka koko matkan. Jännitän silti, enkä tuota tapahtumaa, vaan ylipäätään tämä on joku ahistava... ei se ole kilpailu, mutta on kuitenkin. Siellä joutuu arvosteltavaksi, suoritus kirjataan ja kaverit ottaa mittaa toisistaan.

 Tällasta tänään päässä pyörii.