Eipä ole oikeastaan paljon mitään positiivista kirjoiteltavaa. Nyt ollaan kyllä aika syvällä. Siis painon pudottamisen kanssa. Ja siksi tämäkin kirjoitelma on viipynyt ja viipynyt. Ehkä mä olen toivonut, että tilanne muuttuisi positiivisemmaksi, ennen kuin tänne palaan?

Paino pomppasi kolme kiloa ylöspäin sivulaatikossa keikkuvasta lukemasta, enkä ole sitä sen vuoksi viitsinyt päivittää. Tuntuu typerältä pihdata sitä päivitystä, mutta toisaalta, todella masentavaa sipaista kolme kiloa takaisin viralliseen tulokseen. Masentaa!

Siis no, olenhan mä syönyt ja juonut. Ja nytkin jotenkin ihmeellisesti ajattelen, että ei pitäis syödä ja herkutella niin paljon, mutta heti seuraavassa ajatuksessa mielessä kangastelee jäätelö tai joku muu vastaava. Vähän kuin sahaisi koko ajan omaa jalkaansa.

Ihmettelen toisaalta, sillä tuo paino pomppasi todella nopeasti, eikä ole siitä vähääkään palautunut. AARGH, että nyppii. Mutta ansaittuja ne on silti, joka gramma.

Enkä halua tässä alkaa vannomaan mitään uusia alkuja tai jotain muuta yhtä pöljää, sillä niitä ei ole luvassa vielä pitkään aikaan. Gradun palautus ensi viikolla, sitten reissuun, sitten gradun korjaamista ja sitten taas reissuun. Sen jälkeen voin vasta luvata paneutuvani kunnolla tehtävään.

Olen tosi pettynyt, ettei uudet elämäntavat ole kantaneet. Olen elellyt reissu(=roska)ruualla ja kirjoitellut gradua ja hautautunut pyykki- ja tiskivuoriin ja herkutellut vapaahetkinäni. Paljon tilanteita, jotka olisi pitänyt pystyä selättämään. Olen siis todella häpeissäni, että en ole osannut pitää kiinni ruokavaliostani, tai olen kyllä, lähinnä siitä, että herkutteluun suhtaudutaan sallivasti. Nyt olen kyllä suhtautunut todella sallivasti.

Juoksemisista en kyllä ole luopunut, olen kyllä jaksanut treenata. Mutta eilen esimerkiksi tuntui, että tuo kolme kiloa painoi jalkoja ihan sairaasti ja selkä hyllähteli tosi kummallisesti. Taitaa olla lähinnä psyykkistä läskiä, mutta onhan tuo kolme kiloa tosi paljon ihan muutamalle viikolle! Jotkut uudet vaatteetkin on alkaneet kiristää! Melkein paniikki iskee... Eikä se pelkkä juokseminen auta, kun ruokailut on perseellään.

No, tiedänhän mä, ettei tämä loppu ole. Hommaa jatketaan, kun jaksaminen antaa periksi. Toivoisin vaan, ettei tuo paino enää tuosta kauheasti nousisi. Päivitän tuon tappavan lukeman nyt tuonne, kruunaamaan tämän nöyryytyksen. Lisätietoja mahalaskustani seuraa ennen ensi maanantain reissua.

Nautitaan silti kesästä, toivottavasti ei jäänyt paha mieli. Minäkin olen nauttinut, mm uuden kesämekon muodossa. Helteet tuntuu varmaan ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana mukavilta, kun uskaltaa pukeutua vähän kevyempiin vaatteisiin.

Aurinkoisia kelejä teille kaikille!