Ei sillä, että sotasuunnitelmassani olisi mitään uutta tai mullistavaa. Pelkästä maalaisjärjestä on kysymys. Se miksi kuitenkin moinen on tarpeen on se, että tänä kesänä tulen seilaamaan vähän siellä sun täällä, ja en ole itse läheskään aina “puikoissa” kun ruokailusta päätetään. Olen aikaisemmin päättänyt, että kyläreissut ja juhlat ovat paikkoja, joissa saa nautiskella vapaasti. Kuitenkin piti kantapään kautta huomata, että eihän se sellainen peli vetele, jos sitä kerran on kylässä melkein joka ikinen viikonloppu. Eli jotain oli muutettava.

Edessäni on muuten uusi aluevaltaus. Olen jo pitkään ajatellut, että reseptivalikoimani on naurettavan suppea, ja uusien ruokalajien kokeilu on aivan liian vähäistä. Olen myös haaveillut, että vähentäisin lihan osuutta ruokavaliossani, sitä ei todellakaan tarvitse olla joka päivä pöydässä. Hyvin vakavasti ajattelin pyrkiä siihen, että lihaa/kanaa olisi pöydässä ehkä noin kahtena-kolmena päivänä viikossa, ja kalaa 1-2 kertaa. Mutta tämä vaatii kekseliäisyyttä paksulta lihansyöjältä. Pitää opetella kokonaan uusi kokkaamisen tapa.

Tähän asti aterian rakentaminen on lähtenyt siitä, että mitä lihaa laitetaan, mihin kastikkeeseen tai pataan sen upotan ja mitä lisäkkeitä tarjoilen. Kasviksista on vaikea keksiä sellaista “pääainetta” minkä ympärille ruoan voisi rakentaa. Ja pelkkä riisi ja höyrytetyt vihannekset on ihan nounou, ei kai sitä kukaan pelkästään sellaisella elä. Jotain kunnollista kasvisruokaa siis olisi opeteltava laittamaan, ja saada myös riittävät proteiinit.

Ostin tänään siis marketista soijarouhetta, olen kuullut, että sitä voisi käyttää jauhelihan sijaan. Huomenna teen ihan uudenlaisen makumatkan, ja teen perinteisen pastakastikkeeni soijarouheesta. Soijarouhe oli vieläpä ihan älyttömän halpaa verrattuna jauhelihaan. Raportoin huomenna, että tuliko siitä mitään. Yrityksen ja erehdyksen kautta tämä kasviskokkaus- kokeilu siis lähtee käyntiin.

Nyt tämä nälkäinen lähtee wokkaamaan vihanneksia.