Olen tarkastellut itseäni peilistä eilen ja tänään, ja havainnut itseni tyytyväiseksi itseeni. Jää on särjetty minun ja peilin välillä, alkaen siitä, kun sai ihan luvan kanssa ihailla itseään ja vielä julkaistakin moiset ajatukset. Pystyn huomaamaan muutoksen. Kaikista näkyvin muutos on se, että selkämakkarat on lähes poistuneet. Vaikka paino on pudonnut hitaasti, se on lähtenyt rasvakerroksesta, ja nimenomaan totesin noista selkämakkaroista sen itsekin. Lääkärikin totesi tarkastuksessaan, että voi onnitella minua siitä, että pääasiassa olen pudottanut rasvaa. Lihaskunto, ryhti ja kehonhallinta on parantunut hirmuisesti. Vyötäröltä on poistunut maaliskuun 26. päivän jälkeen 11 senttiä. Se on kyllä aika hienosti tehty, pian minullakin on vyötärö!

Huomasin tuon kehonhallinnan eilen rullaluistinlenkillä. Aikaisemmin minulle tyypillinen horjahtelu ja huojahtelu oli jäänyt liki kokonaan pois. Luistelin viime kesään verrattuna puolet pidemmän matkan samassa ajassa, ja välillä tuntui, etten edes uskalla mennä niin kovaa, että saisin kunnolla hien pintaan. Kunto on siis kiistattoman selvästi parantunut! Toisekseen, rakastan luistelua sen takia, että se ei rasita niveliä, ei tarvi huolia pomppivasta etuvarustuksesta, pääsee kunnosta ja koosta huolimatta palkitsevaa vauhtia ja toisekseen, minusta rullaluistelu näyttääkin hyvältä Puh ja pah, sen luistinten huollon kanssa kuitenkin.

Jossain vaiheessa minä pääse kyytiläiseksi moottoripyörän selkään. Viime kesänä tavoite jäi, eikä varmaan tule tänäkään kesänä mutta aikanaan. Minulta pitäisi lähteä vielä kymmen kiloa, ja mieheltä pari kiloa vähemmän. Sitten pyörä kantaisi molemmat, ja päästäisiin yhdessä jollekin moottoripyörämatkalle. Olisipa kyllä ihanaa moinen. Omaa prätkäkorttia en vielä ole ajanut, harkitsen että tarvitsenkokaan moista. Mutta se oma kortti ja pyörä on ajankohtaisia kyllä vasta aikaisintaan ensi kesänä.

Näitä ajatuksia tänään. Ajattelin kirjata nämä nyt näkyviin, sillä tosi harvoin näistä tulee oikeasti mainittua mitään täällä. Kuten lupasin aikaisemmin, niin positiivista sanottavaa täytyy tulla lisää. Varaan kyllä edelleen itselleni oikeuden raportoida ja marista huonoista päivistä, mutta lupaan myös, että kaivan ne päivän myönteisetkin esille useammin. Ja mikä mainiointa, asiasta on syntynyt keskustelua mm. Helkaneidin ansiosta.

Huomenna paljastuu myös tämän viikon tulokset. Punnitsen itseni huomenna aamulla, sillä maanataina en pääse puntarille aamulla, ja myöhään illalla paino on aina paljon enemmän johtuen nesteistä, mahan täyttymisestä ja ties mistä muusta. Palkitsevampaa on siis puntaroida aamulla. Uskon kyllä vakaasti, että jotain edistystä on tapahtunut. Ja jos ei ole, täytyy vain jatkaa yrittämistä.

Hauskaa ja aurinkoista lauantaita kaikille!