Välillä lennetään matalalentoa, mutta tänään on taas uusi ääni kellossa. Fiilis on ollut jo jokusen päivän todella hyvä.

Jumppasalille on tullut yksi balance-tunti lisää ja minä otan kiitollisena vastaan. Ruokailusta olen ottamassa taas niskalenkkiä, eli toisin sanoen alan syödä taas normaaliin rytmiin ja normaalia ruokaa.

Tänään on tuntunut siltä, että vain istun sohvalla odottamassa laihtumista. Ajan kulku tuntuu hidastuvan, kun liikkuu ja syö hyvin. Varmaankin myös sen johdosta, että odotan kovasti, että jotain tapahtuisi kilorintamalla.

Muutoin päivät ja kuukaudet tuntuvat vain syöksyvän ohi. Miksi nytkin ei voisi käydä niin? Saisin rakennettua takaisin hyvät rutiinit, olisin hyvällä tuulella ja aika soljuisi nopsaan ohi ja yks kaks olisinkin normaalipainoinen... no ei kai se tietenkään mene niin.

Pitäisi päästä eroon näistä sitten kun olen normaalipainoinen- ajatuksista. Elämä on nyt. Ja nyt kun olen hyvällä tuulella ja elämä näyttää taas iloisempia puoliaan, niin heittäytyisin.

Huomenna takaisin töihin vajaan viikon loman jälkeen, ja illalla jumppaan. Pidetään peukkuja, ettei eka loman jälkeinen työpäivä nujerra orastavaa intoa.