Ihastuttavaa, kävin eilen tapaamassa paria vanhaa tuttua ja sain kovasti kehuja uudesta ulkonäöstäni. Kilomäärä ei kyllä antaisi uskoa sitä, millainen muutos on tapahtunut kun ulkoapäin katsoo. Ryhti on oiennut kiitos lihasten treenaamisen, ja kilot mitkä on lähteneet ovat päältä päin katsoen ottaneet hatkat vyötäröstä, käsivarsilta ja kasvoilta. Joten kaipa sen muutoksen sitten näkee.

On mukava, että ihmiset huomaavat. Minusta ei tunnu siltä, kuten monet ihmiset kertovat, että jos joku huomauttaa heidän laihtuneen, niin se automaattisesti tarkoittaisi sitä, että ihminen samalla sanoo, että olitkin kyllä aika paksussa kunnossa aiemmin. Minusta kohteliaisuuden voi ottaa ihan kohteliaisuutena. Harjoittelinkin jo etukäteen ihan vitsillä viime viikolla, että mitä siihen huomioon pitäisi vastata. Perisuomalaisesti: ääh, pari kiloa vahingossa tai: no enpä nyt ihmeemmin, kauhea roikkuperse on edelleen vai voisiko kohteliaisuudesta oikeasti nauttia ja sanoa että: kiitos, kyllähän minä olen, mukava kun huomasit. Jälkimmäisen sanoin eilen eräälle vanhemmalle perhetutulle, ja siitä tuli jotenkin tosi hyvä mieli ja kummallekin taisi jäädä mukava olo keskustelustamme. Kannatan siis ehdottomasti jälkimmäistä taktiikkaa!

Syömiset on olleet mukavasti hanskassa pari päivää, ja mikä parhainta, ei ole erityisemmin tarvinnut miettiä ja pingottaa. Valintojen tekeminen on ollut helppoa, voisi jo sanoa, ettei tarvitse erityisemmin ajatella. Lounaslautaselle löysi tiensä tänään kesäklassikko, uudet perunat ja sipulikastike. Muistan lapsuuden kesinä tämä oli ihanan keveää hellepäivien ruokaa. Vaikka tänään ei ollutkaan lämmin päivä, niin hyvältä maistui silti. Ja täysin kasvista, joten sainpa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tänään on edessä vielä ne yhdet valmistujaiset, mutta eipä hätää. Nautiskellaan herkuista, siinäpä minun suunnitelmani ;)

Kävin tänään pyöräilemässä 15km. Kamalan kylmä päivä, mutta silti tuntui, että kannatti tosiaan lähteä. Olen pysynyt aika tiiviisti ompelukoneen ääressä, joten olo olikin aika tukkoinen jo. Ompelurupeaman tuloksena minulla on nyt ihana 50’s -tyylinen hame sekä hieno kesäpaita.  Tuo hame on siitä ihana, että se korostaa vyötäröä, se asettuu aika ylös lopulta sellaisen hameen vyötärö, juuri tuohon missä minulla on kapein kohta. Siihen on ihana laittaa vielä vyö, niin kokonaisuus miellyttääpi minua suuresti.

Tuota hametta ompelin kuitenkin pari kertaa uudelleen, sillä tein alunperin siitä aivan valtavan ison! Jouduin kahdesti pienentämään. En oikein sitten hahmottanut sitä, että vyötärö on tosiaan hieman pienentynyt. En ottanut erikseen mittoja kaavojen piirtämistä varten, ajattelin katsoa taulukkoa vain viimeksi otettujen mittojen mukaan. Ja se oli kyllä tyhmää, jouduin melkoisesti kiristelemään hampaita, kun tuntui, ettei siitä tule passelia sitten millään. Mutta ehkä siihen menee aikaa, ennen kuin työmuistiin siirtyy uusi vaatekoko :)

Nyt hieman punaa huuliin ja uusi hame ylle, ja juhlimaan! Hauskaa loppuviikonloppua kaikille :)